tiistai 27. lokakuuta 2015

Lehtien palstoilta


Sanomalehtiarkistosta löytyy kaikenlaista. Aina työpaikkailmoituksista paikkakunnalla tapahtuneisiin rikoksiin. Hakusana Oulai* antoi arkistosta yli 16000 osumaa, joista tässä pari esimerkkiä.


23.10.1879 alkaen on haettavana Oulaisten kirkkoherran virka, sillä kappalainen Tenlen on valtuutettu kirkkoherraksi Kemiin.

Tapio 25.10.1879


Väinölästä voi tilata karjakoita.

Oulun ilmoituslehti 14.10.1898 no 117


10.4.1894 on tehty kamala veriteko.

Hangö 17.4.1894


Junamatka Kokkolasta Oulaisiin kestää nelisen tuntia.

17.4.1909 Tornion Lehti no 30


maanantai 26. lokakuuta 2015

Täällä punatähden alla

Viikonloppuna päädyin Suomen sukututkimusseuran teemalauantaihin, jonka aiheena oli Amerikan-siirtolaisuus. Ohjelma oli mielenkiintoista, vaikka viimekesäisen selvitystyön jäljiltä sekä Ancestry että Family Search olivat jo tuttuja tietolähteitä. Päivän parhaan yllätyksen tarjosi kuitenkin viimeinen puhuja, Antti Häkkinen Helsingin yliopistosta. Häkkinen on tutkinut suomalaissiirtolaisten historiaa ja heidän jälkeläistensä elämää Kanadan Thunder Bayn alueella. Ohimennen mainittu suomalaisen seurakunnan pappi olikin yllättäen tuttu. Enpä olisi arvannut, että entinen rippikoulupappini Jari Lahtinen päätyy vielä elokuvauralle. Sivurooliin toki, mutta saavutus sekin.

Upeaa vanhaa kuvamateriaalia hyödyntävä draamadokumentti Under the red star eli Täällä punatähden alla oli ainakin vielä viikonloppuna katsottavissa ilmaiseksi elokuvan omalla Facebook-sivulla. Sen voi myös tilata Kanadasta, elokuvayhtiön nettisivuilta, missä on katsottavissa elokuvan traileri.


Kuvalähde: http://cff.ca/under-the-red-star-oct-16/


Lue lisää:
Wikipedia
Shebafilms

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Sivistynyttä siemailua vai kirkkokännit?



Eletään vuotta 1815. Tuomas Pekanpoika Pyhäluoto on 18-vuotias nuorimies. Hänen isänsä on kuollut, joten Tuomas saa luvan pärjätä omillaan. Äiti jää asumaan Pyhäjoelle, ja Tuomas lähtee vanhempien sisarustensa tavoin hankkimaan elantoaan Raaheen. Renkipaikka löytyy, ja koska Tuomas on muuttokirjan mukaan rehellinen, hyvämaineinen ja rippikoulun käynyt, Raahesta on helppo jatkaa vuonna 1820 vuorostaan Vihantiin. Lukeminen ja kristinopin tuntemus on aika heikolla tolalla, mutta se ei haittaa.


Vihantiin muuttaessaan Tuomas on rehellinen ja hyvämaineinen. Nimi sivun keskivaiheilla pidikkeen kohdalla.
Kuvalähde Digitaaliarkisto.


Jostain syystä Raahen pappi ei vanhoista rötöksistä välitä, vaikka Tuomas on 16-vuotiaana Raahen-matkalla juonut itsensä humalaan. Paloviinapäissään hän on joutunut sanaharkkaan, ja sanaharkka on vuorostaan äitynyt kunnon rähinäksi.

Vuonna 1733 Suomessa säädettiin juopumusasetus, joka kielsi paitsi humalassa esiintymisen, myös juomiseen yllyttämisen. Kaverille ei siis sopinut tarjota, jos ei mielinyt käräjille. Julkijuopumus oli synti, ja siitä seurasi useimmiten sakkotuomio, mutta myös jalkapuu- tai raipparangaistus oli mahdollinen.

Känni vei käräjille. Tuomas päätyi Raaheen käräjille vuonna 1813 ja selvisi sakoilla, mutta julkijuopottelun seurauksena jäi kirkonkirjoihin merkintä. Merkintä juopottelusta seurasi rippikirjassa vuodesta toiseen, ja kun Tuomas liki nelikymppisenä perheenisänä muutti Vihannista Oulaisiin, pappi kirjasi vanhat synnit muuttokirjaan. Tiedoksi uuden seurakunnan papille.


Vuoden 1833 muuttokirjassa on merkintä Tuomaksen juopottelusta.
Kuvalähde Digitaaliarkisto.


Käräjäpöytäkirjat ovat vielä tänäkin päivänä tallessa, ja niistä todennäköisesti selviäisi, ottiko Tuomas siihen aikaan tyypilliset kirkkokännit vai syyllistyikö hän käräjähumalaan, markkinahumuun vai vetikö hän lärvit ihan muuten vain. Harmillista kyllä käräjäpöytäkirjoja ei ole digitoitu. Ne saisi arkistoon luettavaksi, mutta näin nettiaikakaudella kynnys lähteä arkistoon istumaan on aika korkea. Ehkä jonakin päivänä uteliaisuus voittaa ja selvitän, ketä Tuomas veti humalapäissään turpiin.

Aiheeseen sopii kuin nyrkki silmään juuri ilmestynyt Kustaa H. J. Vilkunan kirja Juomareiden valtakunta - Suomalaisten känni ja kulttuuri 1500-1850. Ei tainneet esivanhempien juomatavat olla kovin sivistynyttä siemailua.



Lähteet:
Suomen sukuhistoriallinen yhdistys
Raahen seurakunnan rippikirja, 1811-1831, legohjon uti staden och på landet, sivu 30 (kuvat 35, 84)
Digitaaliarkisto
Vihannin seurakunta, seurakuntaan ja seurakunnasta muuttaneiden luettelot, 1806-1846
Oulaisten seurakunta, seurakuntaan muuttaneiden luettelo, 1832-1879, sivu  3



keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Suomen lyhyin sukunimi

Sanotaan, että lapsen kyselyikä alkaa parin kolmen vuoden tienoilla ja päättyy vähitellen kouluikään mennessä. Välillä tuntuu, että kyselyikä jatkuu jatkumistaan. Kysymykset vain muuttuvat entistä vaikeammiksi, ja kun yleistieto ei enää riitä, vanhempi joutuu turvautumaan kaikkitietävän Googlen apuun.

Lukemattomista vuosien varrella esitetyistä kysymyksistä yksi on jäänyt erityisesti mieleen. Ehkä siksi, että erikoisesta kysymyksestä huolimatta tiesin kerrankin vastauksen.

Mikä on Suomen lyhyin sukunimi?

Aikoinaan Oulaisten seurakunnan rippikirjoja selaillessani törmäsin sukunimeen Ö. Sukunimi on sinänsä on hauska, mutta silti siinä ei ole mitään kummallista. Ö on vanha sotilassukunimi, joka tarkoittaa saarta.

Ilpo Kojolan mukaan sotilasnimet olivat lähes poikkeuksetta ruotsinkielisiä, ja Pyhäjokilaaksossa nimet periytyivät sotilaalta toiselle, vaikka sotilailla ei välttämättä ollut minkäänlaista sukulaisuussuhdetta. Sotilasnimien joukosta voikin löytää hilpeyttä herättäviä kummallisuuksia, kuten Camel (kameli), Elephant (elefantti), Läderlapp (lepakko) tai Hwalfisk (valas). Ryhdikkäämpiä ja sotilaallisempia ovat muun muassa Canon (tykki), Krut (ruuti) ja Musquet (musketti). Näiden rinnalla Ö onkin varsin tavanomainen nimi.

Ilpo Kojolan mukaan Johan Ön (joissakin lähteissä Öö) alkuperäinen sukunimi oli Ollila. Ö, joka oli syntynyt vuonna 1775 jossakin päin Pohjanmaata, oli 173 cm pitkä, osallistui ilmeisesti Suomen sotaan ja asusti sen jälkeen rauhassa kotikylällään elämänsä loppuun asti. Johan Ö asui Mäntylän sotilastorpassa Oulaisten Piipsjärven kylällä. Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-hakutoiminto löytää Piipsjärven suunnalta kaksikin Mäntylä-nimistä tilaa, joista todennäköisesti lähempänä Piipsjärveä sijaitseva on ollut sotilas Ön kotipaikka.


Kuvassa Johan Ön perhe vuosien 1818-1824 rippikirjassa.

Perheeseen kuului kymmenkunta lasta, joista osa kuoli jo nuorena ja osa muutti pois paikkakunnalta. Länsisuomalaisen tavan mukaan sukunimi Ö kuitenkin vaihtui tilan mukaan, joten nykyään nimeä ei tiettävästi Oulaisissa enää ole, vaikka sukua todennäköisesti on paikkakunnalle jäänyt. Väestörekisterikeskuksen mukaan sukunimi on kuitenkin edelleen käytössä. Nykyisenä nimenä se on 13 henkilöllä ja entisenä nimenä 17 henkilöllä.

Johanin pojan tyttären syntymä syntyneiden kirjassa.

Jos joku jostakin syystä haluaisi vaihtaa sukunimensä ja ottaa Ön uudeksi nimeksi, toivomus voisi herättää maistraatissa hieman hämmennystä. Nykyisen sukunimilain mukaan uusi sukunimi voidaan kuitenkin hyväksyä, jos hakija osoittaa, että hän tai hänen esivanhempansa ovat aikaisemmin laillisesti käyttäneet hakijan uudeksi sukunimeksi esittämää nimeä.


Lähteet:
Närhi, Eeva Maria: Suomalaista sukunimikäytäntöä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Edita 1996.
Kojola, Ilpo: Ruotusotilaat Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa 1733-1809. Kalajokilaakson Kotiseutuliitto ry ja Pyhäjokialueen Kotiseutuliitto ry. 2015
Sukunimilaki: http://www.genealogia.fi/nimet/nimi0694s.htm
Oulaisten seurakunta, rippikirja 1804-1810, Piipsjärvi, sotilaat, sivu 114
Oulaisten seurakunta, rippikirja 1818-1824, Piipsjärvi, itselliset, sivu 138
Oulaisten seurakunta, rippikirja 1825-1830, Piipsjärvi, itselliset, sivu 145
Oulainen, syntyneet-vihityt-kuolleet, 1842-1863, sivu 40


tiistai 20. lokakuuta 2015

Dum Tacet Clamat


Oulaisten hautausmaalla, arvokkaimmalla paikalla kirkon kupeessa kohoaa komea, hieman jo vinoon kallistunut hautakivi, joka poikkeaa ympäröivästä maisemasta. Siinä missä muut muistomerkit ovat matalia kiviä tai rautaristejä, tämä vuosisadanvaihteen tienoilla pystytetty kivi kiinnittää satunnaisen hautausmaalla kävijän huomion.




Kuka on Mathew Hendrickson, jolle hautakivi on pystytetty? Mitä tarkoittaa kiven teksti Dum Tacet Clamat? Entä mikä on Woodman of the World? Miten 1900-luvun alun maatalousvaltaiselle pikkupaikkakunnalle on päätynyt tällainen hautamuistomerkki?




Oulaisten seurakunnan pitkäaikainen suntio Sakari Takalo-Eskola muistaa kuulleensa, että kiven alla on Oulaisten hautausmaan ainoa hautaholvi. Sen enempää tietoa hänelläkään ei ole haudasta, joten joudun turvautumaan internetin apuun.

Ensimmäinen arvaukseni on Amerikassa rikastunut paluumuuttaja, ja se myös osuu oikeaan. Kiven tekstien mukaan paikalle on haudattu Mathew Hendrickson, syntynyt 4.3.1864 ja kuollut 18.6.1904. Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen arkistoissa haku syntymäpäivän perusteella ei tuota tulosta, mutta kuolinpäivä paljastaa salaisuuden. Mathew Hendrickson on todellisuudessa keuhkotautiin Oulaisissa kuollut Matti Heikinpoika Mikkola, joka kiven teksteistä poiketen on syntynyt 4.4.1861 Piipsjärven kylässä, tilalla numero 13. Hänen vanhempansa olivat talollinen Heikki Jaakonpoika Mikkola ja Anna Liisa Samulintytär Pääckö.




Ajalle tyypilliseen tapaan Matti työskenteli kotikylällään Piipsjärvellä renkinä, mutta vuonna 1887 hän lähti Amerikkaan kaiketi paremman toimeentulon toivossa. Matin vaiheet Amerikassa jäävät hämärän peittoon, sillä häntä ei löydy Siirtolaisuusinstituutin tietokannoista, Ellis Islandin matkustajaluetteloista eikä Ancestry-tietokannasta. Selvää kuitenkin on, että Amerikan-vuosinaan Matti on liittynyt Woodmen of the World -järjestöön.

Woodmen of the World on vuonna 1890 perustettu, Yhdysvalloissa vielä tänäkin päivänä toimiva hyväntekeväisyysjärjestö ja vakuutusyhtiö, joka tarjoaa muun muassa henkivakuutuksia. Lisäksi se tunnetaan patrioottisesta kampanjastaan, jossa se lahjoittaa Yhdysvaltain lippuja esimerkiksi kouluille. Koska järjestön perustaja Joseph Cullen Root kuului muun muassa Vapaamuurareihin, myös Woodmen of the World -järjestöä on verrattu Vapaamuurareihin.

Varhaisina vuosina Woodmen of the Word -jäsenyyden etuna oli järjestön jäsenilleen maksama hautakivi, sillä järjestön tunnuslauseen mukaisesti "no Woodmen shall rest in an unmarked grave", yhdenkään jäsenen ei tule levätä haudassa, jolla ei ole kiveä. Woodmen of the World -hautakivet ovat erityisesti Yhdysvaltain pohjoisissa ja läntisissä osavaltioissa yleinen näky, ja niitä on lähes jokaisella hautausmaalla. Kivet ovat usein kaatuneen puun tai puun kappaleen muotoisia, vertauskuvana kesken jääneelle elämälle. Kiviin on kaiverrettu järjestön tunnuslause Dum Tacet Clamat, hiljaisuudesta huolimatta hän puhuu, järjestön tunnukset rauhankyyhky ja oliivipuun oksa sekä teksti Here rests a Woodman of the World, tässä lepää Woodman of the World.




Järjestö myi henkivakuutuksia varsinkin kaivostyöläisille ja puunhakkaajille, joiden työ oli erityisen vaarallista. Henkivakuutukset tekivät kauppansa, ja koska työturvallisuuden taso tuskin oli kovin erikoinen, onnettomuuksia sattui usein. Hautakiviä toimitettiin runsain määrin, ja kun kustannukset lopulta kävivät liian suuriksi, hautakivietu poistui 1920-luvulla vakuutusehdoista.

Woodmen of the World -hautakivet ovat hyvin näyttäviä, ja niitä on kuvattu paljon eri puolilla Yhdysvaltoja. Pitkistä Google-tutkimuksista huolimatta en ole onnistunut löytämään Yhdysvaltain ulkopuolelta yhtään Woodmen of the World -hautakiveä. Arvoitukseksi siis jäänee, onko Oulaisten hautakivi ainoa laatuaan koko Euroopassa.






Lähteet:
Oulaisten seurakunta, syntyneet 1855-1879, sivu 118, 1861
Oulaisten seurakunta, rippikirja 1882-1891, sivu 305, Piipsjärvi 1, Rautio
Oulaisten seurakunta, kuolleet ja haudatut 1891-1909, sivu 193, 1904
Wikipedia
Woodmen of the World

Lue lisää:
Googlen kuvahaku
http://www.colorado-cemeteries.com/headstone-woodman-of-the-world.html

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kirjavaa historiaa


Tämä blogi on tarkoitettu korvaamaan erinäiset lappuset ja Word-tiedostot, joihin ohimennen kirjaan mielenkiintoisia löytöjä mutta jotka usein katoavat muiden papereiden joukkoon ja hautautuvat tietokoneen kätköihin. Tässä blogissa merkinnät säilyvät tallessa yhdessä paikassa.

Ammattinani ovat kielet ja kirjallisuus, harrastuksena historia. Siksi myös blogi on sekoitus uusia kirjoja, vanhoja kirjoja, kirjoja historiasta ja historiakirjoja. Tarinoita vanhoilta kotinurkilta Pyhäjokilaaksosta sekä muualta Suomesta ja ulkomailta. Omien esi-isieni ja -äitieni elämää sekä tuntemattomien, kenties jonkun toisen esi-isien ja -äitien elämää.

Aloitin sukututkimuksen parikymmentä vuotta sitten. Takana ovat ne ajat, kun tutkija istui kirkkoherranviraston nurkassa tutkimassa tietoja, jotka nykyisen tietosuojakäytännön takia ovat saavuttamattomissa. Takana ovat myös ne ajat, jolloin tutkimukselle joutui uhraamaan kokonaisia päiviä. Nyt sukututkimus onnistuu kotoa käsin netin kautta, työpäivän päätyttyä muun perheen nukkuessa.

Jos sinulla on vinkkejä tai vihjeitä kiinnostavista aiheista, jätä viesti.