tiistai 16. helmikuuta 2016

Haapavesi Badhus Ab


Haapaveden kylpylaitos.
Kuva: Haapaveden kotiseutuarkisto
Puhdasta vettä, virkistäviä hoitoja, leppoisaa seurustelua vehmaskoivujen ja leppien siimeksessä lämpimänä kesäpäivänä.

Näillä mielikuvilla markkinoitiin aikoinaan Suomen pohjoisinta höyrykylpylaitosta, vuonna 1887 perustettua Haapaveden kylpylää. Tämä raamatullisen nimen Bedesta (!) saanut kylpylaitos oli Haapavedellä piirilääkärinä toimineen Konrad Relanderin ansiota, sillä tuore piirilääkäri oli erityisen paneutunut sairauksien ennaltaehkäisyyn sekä raittiin ilman ja hygienian merkitykseen.

Elettiin hermostuneisuuden aikaa. Höyry- ja sähköaikakauden varsinkin isoihin kaupunkeihin juurruttama tauti vaivasi ihmisiä niin, että hermot olivat kuin jännitetyt langat. Piirilääkäri Relanderin mukaan syynä tautiin oli aikakauden levoton, niin kiireinen toimeliaisuus kaikilla työnaloilla, ettei ihmisille jäänyt hetkeksikään rauhaa. Päivät kuluivat kuumeen tapaisessa työssä, eikä pyhäpäivinäkään tuntunut olevan tilaisuutta lepoon. Suomen terveydenhoito-lehdessä Relander muistuttikin, että viikon seitsemästä päivästä tuli yksi päivä käyttää lepoon.

Ja lepoa ja hoitoa Haapaveden kylpylaitos tarjosi, samoin kylmiä ja lämpimiä lääkekylpyjä yhdeksän Suomen markan viikkohintaan. Seuraavilta viikoilta hinta putosi jo seitsemään Suomen markkaan. Toiminta alkoi varsin verkkaisesti, ja vielä vuonna 1895 sanomalehti Kaiku kertoi kylpylässä olleen kesän aikana kylpijöitä vain Haapavedeltä ja lähikunnista. Yksi vieras oli kuitenkin saapunut Oulusta asti. Vielä seuraavana kesänä 1896 Kaiku uutisoi kylpylaitoksen jäävän vuosi vuodelta unohduksiin. Siitä huolimatta kylpylaitos tuotti mukavasti, sillä kesäkaudella 1890 se jakoi sanomalehti Louhen mukaan osakkailleen voittoa 18 prosenttia.

Aluksi Bedesta eli Haapavesi Badhus Ab toimi Onnelan talossa, mutta ilmeisesti jo samana kesänä valmistui arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema kylpylärakennus Pyhäjoen saareen, joka on merkitty karttoihin ajasta riippuen Pirkkolansaarena tai Karjalansaarena. Ajan mittaan saaren nimeksi kuitenkin vakiintui Kylpyläsaari. Kylpyläsaareen vieraat eivät kuitenkaan majoittuneet, vaan he vuokrasivat huoneita paikkakunnan asukkaiden kodeista. Ainakin Sofia Kinnunen, leipuri Haapaveden kirkonkylästä, tarjosi vuokralle kahdesta kolmeen hyvin kalustettua huonetta joko ylläpidon kanssa tai ilman. Muualla asuvat saivat halutessaan leipuri Kinnuselta myös ruokahuollon.

Kaiku 29.6.1894

Aikakauden kylpylät tarjosivat mitä eksoottisimpia hoitoja, joihin kuuluivat niin tärpättikylvyt kuin radiumpitoisen veden nauttiminen sisäisesti. Haapaveden kylpylaitos pitäytyi kuitenkin hellävaraisemmissa hoitomuodoissa ja tarjosi hermoheikkoisille ja kolotustautisille suola-, männynhavu- ja hiilihappokylpyjä niin puoliammeessa kuin tavallisessa ammeessakin. Havukylpyjä valmistettiin sekoittamalla kaksi ämpärillistä siivilöityä havunneulasvettä ja kappa tai puolitoista suolaa. Näin kylpyvesi vaahtosi "kuin paras sahti", minkä seurauksena ruokahalu kasvoi ja terveys parani.

Kaiku 22.5.1907


Kylpylä oli varteen otettava paikka jos jonkinnäköisen kolotuksen hoitoon, sillä 1800-luvun lopulla sairaalat olivat kaukana ja lääketieteelliset hoitomuodot vielä varsin kehittymättömiä. Niinpä pienikin vaiva saattoi äityä pahaksi. Vuoden 1892 vierasluettelon perusteella näyttää kuitenkin siltä, että sairaiden sijasta kylpylää suosivat paikkakunnan silmäätekevät ystävineen ja sukulaisineen, sillä kylpylään oli ilmoittautunut ennen kaikkea oman paikkakunnan väkeä, muun muassa kauppias
J. Väänänen, tohtori Relander rouvineen, kauppias Törnqvist rouvineen, rovasti Pöyhönen ja henkikirjuri Levonius perheineen.

Kylpylaitoksen kulta-aikaa näyttää olleen 1910-luvun taite. Vuonna 1909 kylpylävieraita saapui enimmäkseen Oulun ja Vaasan lääneistä, mutta joukkoon mahtui myös rouva Ida Moilanen Rovaniemeltä, rouva Ellen Jung Lappajärveltä, neiti Andelin Kemistä, neiti Elvira Boije Vaasasta, postinhoitaja Heurlin ja rouva L. Heurlin Uudestakaarlepyystä sekä neiti Rosa Jung Helsingistä. Kesän 1909 kaukaisin vieras oli kaiketi taiteilija J. Koskelo Berliinistä. Kesän 1910 aikana kylpylässä kävi 121 vierasta 32 paikkakunnalta. Kattavia luetteloita kylpylävieraista sanomalehti Kaiku julkaisi ainakin 25.7.189229.7.190814.7.190920.8.1909 ja 15.8.1910.


Kylpylä epäilemättä toi pienelle paikkakunnalle suuren maailman tuntua, sillä jo vuonna 1893 kylpylässä toimi masöörina maisteri Akseli M. Hellstén. Toisin kuin sanomalehti Kaiku uutisoi, Hellstén ei ollut maisteri, vaan hän keskeytti aloittamansa lääketieteen opinnot, palasi Haapavedeltä Helsinkiin ja perusti Suomen Kansanomaisen Hieromaopiston. Hieromaopisto jatkoi yhteistyötään Haapaveden kylpylaitoksen kanssa, ja vuonna 1908 koulun kasvatit neiti Hilma Syrjänen ja neiti Lydia Soini työskentelivät Haapavedellä hierojana ja kylvettäjänä. Hierojien ja kylvettäjien lisäksi kylpylän palveluksessa toimi vähintään yksi lääkäri.

Vaikka kylpylät nousivat Suomessa 1920- ja 1930-luvulla ennennäkemättömään kukoistukseen, Haapaveden kylpylaitoksen vetovoima hiipui hiljalleen 1920-luvun lopulla. Ehkä syynä oli kylpylän palveluita aktiivisesti hyödyntäneiden paikkakuntalaisten ikääntyminen ja poismuutto. Ehkä ulkopaikkakuntalaiset kokivat liikenneyhteydet vaivalloisiksi. Ehkä kylpylöitä oli jo liikaakin - lähiseudulla oli kylpylöitä ainakin Ylivieskassa, Haapajärvellä, Kokkolassa, Runnilla, Raahessa ja Oulussa, joten valinnanvaraa oli riittämiin. Vielä ennen kuin Haapaveden kylpylaitos sulki ovensa, arkkitehti Wivi Lönn ehti vuonna 1923 laatia muutospiirustukset, jotka tätä nykyä löytyvät Arkkitehtuurimuseon arkistosta.


Wivi Lönnin muutospiirros vuodelta 1923.
Kuva: Arkkitehtuurimuseo


Wivi Lönnin muutospiirros vuodelta 1923.
Kuva: Arkkitehtuurimuseo

Arkistoihin kylpylästä ei ole jäänyt montakaan jälkeä. Edes sen perustamiskokouksen pöytäkirjaa ei ole enää tallella. Vuonna 1909 yhtiö yritti rekisteröidä kaupparekisteriin nimen Haapaveden kylpylaitos osakeyhtiö, mutta päätös oli kielteinen, koska yhtiö oli perustettu nimellä Haapavesi Badhus aktiebolag. Yhtiö ei koskaan virallisesti lopettanut toimintaansa, vaan se poistettiin rekisteristä vasta vuonna 1980.

Kuva: Haapavesi Badhus Ab / Kansallisarkisto



Lähteitä ja lisää lukemista

Arkkitehtuurimuseo
Kansallisarkisto: Haapavesi Badhus Ab
Liisa Suvikumpu, Suomalaiset kylpylät - Kotimaisen kylpyläkulttuurin historiaa. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014.
Wikipedia - Axel Mauri Hartea, ent. Hellsten

Kansalliskirjaston digitoidut aineistot:
Suomen terveydenhoito-lehti 1.1.1890 nro 5. Hermoheikkous ja lepopäivä, kirj. Konr. Relander.
Laatokka 20.8.1887
Kaiku 15.5.1888
Louhi 8.5.1891
Oulun ilmoituslehti 8.7.1892
Kaiku 25.7.1892
Kaiku 13.5.1893
Kaiku 29.6.1894
Kaiku 24.7.1895
Kaiku 5.8.1896
Kaiku 22.5.1907
Kaiku 15.6.1908
Kaiku 29.7.1908
Kaiku 14.7.1909
Kaiku 20.8.1909
Kaleva 30.4.1910
Kaiku 15.8.1910





keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kadonneen jäljillä Amerikassa


Kuka oli Amerikan-Anni, josta mummu puhui? Mihin päin Yhdysvaltoja päätyivät isoisän serkut? Missä he asuivat ja mitä he tekivät? Suomesta lähti Amerikkaan noin 400 000 henkeä, joten lähes jokaisessa suvussa on tarinoita ja muistoja siirtolaisuudesta.

Lauantaina 6.2. kerron Oulaisten sukututkijoiden kokouksessa, mistä tietolähteistä voi jäljittää Amerikkaan lähteneitä sukulaisia ja mitä tietoja heistä löytyy. Tässä tiivistetysti ohjeet, joiden avulla itse olen sukulaisten vaiheita selvittänyt. Etsintätavat, niksit ja vinkit ovat omakohtaisesti toimiviksi koettuja, joten ohjeita tuskin kannattaa pitää yksiselitteisinä ja sitovina.

Kuten sukututkimuksessa yleensä, mahdollisimman kattavat lähtötiedot auttavat alkuun. Kuka lähti ja milloin? Selvitä kirkonkirjoista lähtijän tarkka nimi ja mahdollisuuksien mukaan ainakin lähtövuosi. Myös lähtijän vanhempien nimet voivat osoittautua tutkimuksen edetessä kullanarvoisiksi.

Kun kotiseurakunnan kirkonkirjat on tutkittu, on aika siirtyä Siirtolaisuusinstituutin rekistereihin. Siirtolaisuusinstituutti ylläpitää siirtolaisrekistereitä - sekä matkustajaluetteloa että passiluetteloa. Sivuilta löytyy myös kattavasti artikkeleita siirtolaisuudesta, hyödyllisiä linkkejä ja vanhoja kuvia. Etsi passiluettelosta haluamasi henkilön nimi kirjoittamalla hakukenttään sukunimen ja/tai etunimen muutama alkukirjain ja mahdollisesti henkilön kotikunta. Passiluettelosta voi hakea myös pelkän kotikunnan perusteella. Liian tarkkoja hakuehtoja ei kannata antaa, sillä esimerkiksi Johannes voi olla luettelossa Juho, Jussi, Johan tai jopa John.

Passi hankittiin yleensä vain vähän aikaa ennen lähtöä, joten jos matkustajaluettelossa on useita samannimisiä henkilöitä, passin myöntämispäivän ja kirkonkirjoihin merkityn lähtövuoden perusteella voi päätellä matkustajaluettelosta oikean vaihtoehdon. Matkustajaluettelosta kannattaa kirjata muistiin, milloin ja minne etsitty henkilö on lähdössä sekä valtamerilinja. Passiluettelot ovat säilyneet täydellisesti vasta vuodesta 1892, joten tätä vanhempien tietojen selvittäminen voi olla vaikeaa.

Jussi Mäyrän oikea nimi oli Johannes,
mutta Amerikassa hän käytti nimeä John Mayra

Siirtolaisuusinstituutista siirrytään Atlantin toiselle puolelle, Ellis Islandille. New Yorkin satamassa sijaitseva Ellis Island oli vuonna 1892 avattu suuri siirtolaisten vastaanottokeskus, jonka kautta tulijat saapuivat Amerikan ihmemaahan. Ennen vuotta 1892 maahan tulleiden siirtolaisten tietoja ei Ellis Islandin matkustajaluetteloista löydy. Kannattaa muistaa, että vaikka passin kohdemaaksi on merkitty Amerikka, henkilö on silti voinut matkustaa Kanadaan ja siirtyä vasta sitten Yhdysvaltojen puolelle. Myöskään Ellis Islandin sivulla tietoja ei ensimmäisellä hakukierroksella kannata rajata liian tarkasti. Jos osumia tulee useita sivuja, voi hakutuloksia rajata käyttämällä ohjattua toimintoa tai kirjoittamalla etunimestä muutama alkukirjain. Oikean henkilön valinnassa auttaa Siirtolaisuusinstituutin sivuilta löytyvä tieto valtamerilinjasta.



Ellis Islandilla jokaisen tulijan tiedot kirjattiin papereihin, joista käy ilmi tulijan nimi, lähtöpaikka, määränpää ja määränpäässä odottavan henkilön nimi. Lisäksi muistiin kirjattiin tietoja esimerkiksi henkilön varoista, ammatista, kotipaikasta ja terveydentilasta. Vielä tässä vaiheessa etsitty henkilö pitäisi löytyä omalla nimellään, sillä Ellis Islandin virkailijat eivät "amerikkalaistaneet" nimiä vaan käyttivät laivayhtiön luetteloihin kirjattuja nimiä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että digitointivaiheessa nimet on voitu tulkita virheellisesti.

Äiti Fannie Mayra ja tytär Fannie Mayra
(Woodspur, Ontonagon, Michigan)

Pääsääntöisesti nimien amerikkalaistamiseen liittyvät ongelmat alkavat vasta siinä vaiheessa, kun henkilö on asettunut asumaan Yhdysvaltoihin. Vierasperäiset nimet tuntuivat vaivalloisilta, joten työnsaannin helpottamiseksi monet sovittivat nimensä uuteen elämäänsä. Esimerkiksi seuraavat muutokset näyttävät olleen yleisiä:

  • Ääkkösten muuttaminen aakkosiksi, esimerkiksi Mäyrä > Mayra
  • Nimen lyhentäminen, esimerkiksi Morostenmäki > Mäki > Maki
  • Kirjoitusasun muuttaminen niin että äänneasu säilyy,
    esimerkiksi Mäki > Mackey, Poutinen > Boutinen
  • Sukunimen korvaaminen patronyymillä, esimerkiksi Mikkola > Hendrickson

Yhdysvalloissa etsinnät kannattaa aloittaa siitä osavaltiosta, joka on merkitty henkilön määränpääksi. Ensisijaisia lähdeaineistoja on kaksi - maksullinen Ancestry ja mormonien ylläpitämä ilmainen FamilySearch. Molemmat ovat täysin käyttökelpoisia ja sisältävät samaa aineistoa. Ancestryn hinta on tällä hetkellä noin 20 dollaria, ja sen käyttöön vaaditaan luottokortti. Jos palvelua ei tarvitse jatkuvasti, sitä voi kokeilla ilmaiseksi 14 päivän ajan. Myös kokeiluun tarvitaan luottokortin tiedot, ja jos sopimusta ei irtisano kokeilun aikana, se jatkuu kuukauden kerrallaan. Vaikka sekä Ancestry että FamilySearch sisältävät samoja tietoja, Ancestryn etuna on tietojen jakaminen. Yhdysvalloissa Ancestry on suositumpi, ja monet sukututkijat ovat tallentaneet palveluun omia sukupuitaan ja valokuviaan. Etsityn sukupuun voi löytää Ancestrysta yhdellä klikkauksella.



Sekä Ancestryn että FamilySearchin keskeistä aineistoa on Census eli väestönlaskenta. Kymmenen vuoden välein tehtävässä väestönlaskennassa tilastoidaan maan koko väestö talouksittain. Kunkin perheen osalta on merkitty
  • perheenjäsenten asema (head, wife, son, daughter), 
  • sukupuoli (male, female),
  • rotu (white, black), 
  • syntymäpaikka (birthplace),
  • siviilisääty (single, married),
  • suhde perheen päähän eli yleensä mieheen (wife, son, daughter, lodger, servant),
  • kotipaikka edellisen väestönlaskennan yhteydessä,
  • katu
  • asunnon numero
  • koulutus
  • lukutaito
  • isän ja äidin syntymäpaikka
  • ammatti
  • ala sekä
  • joissakin tapauksissa vuosipalkka.

Vaikka tietoja on merkitty kattavasti, väestönlaskenta ei ole rippikirjojen veroinen tietolähde. Jos henkilö on muuttanut elämänsä aikana useita kertoja osavaltiosta toiseen, hänen jälkiensä seuraaminen on hyvin vaivalloista. Väestönlaskennassa ei myöskään eritellä samassa taloudessa asuvia, aiemmissa avioliitoissa syntyneitä lapsia.

Väestönlaskennan ohella muita hyviä tietolähteitä ovat syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luettelot (Birth, Marriage and Death). Vihittyjen luetteloihin on yleensä merkitty myös vihkiparin vanhempien nimet, mikä helpottaa oikean henkilön löytämistä. Ensimmäisen maailmansodan korteista (FamilySearch > Collections > Military > United States World War I Draft Registration Cards) käy puolestaan ilmi lähin Yhdysvalloissa oleva sukulainen ja tämän osoite.

Anselmi Mäyrä, s. 8.7.1881 Oulaisissa

Nykypolvia ei Ancestrysta eikä FamilySearchista löydä, sillä viimeinen julkisesti saatavilla oleva väestönlaskenta on vuodelta 1940. Siksi ei kannata unohtaa  perinteistä Google-hakua, sillä internet-pohjaisten sukututkimusohjelmien (Geni, MyHeritage ja WikiTree) yleistyessä joku toinen on jo voinut etsiä samaa henkilöä ja laatia valmiin sukupuun. Kullanarvoisia ovat Yhdysvalloissa yleiset muistokirjoitukset, jotka usein ovat suomalaisia vastineitaan perusteellisempia ja joita voi hyvinkin löytää googlettamalla. Usein muistokirjoituksesta käy ilmi henkilön asuinpaikka, ammatti, puoliso, lapset ja lapsenlapset. Find a Grave -sivustoon on kuvattu osavaltioittain hautakiviä, jotka voivat auttaa kadonneen jäljille. Nykypolvien tavoittamiseen sopivat erityisesti Facebookissa toimiva Finnish Genealogy -ryhmä ja internetin lukuisat White Pages- ja People Finder -palvelut.

Ylipäätään Amerikan-siirtolaisten tutkiminen vaatii pitkäjänteistä klikkailua ja väärien vaihtoehtojen poissulkemista niin, että lopulta (toivottavasti) jäljelle jää vain yksi, etsitty henkilö. Kokouksessa käyn läpi etsintäprosessin alusta asti internet-lähteiden avulla. 

Onnea etsintään!

Oulaisten sukututkijoiden kokous kirjastolla lauantaina 6.2. klo 11.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Tervetuloa!


Kaikki kuvat ovat peräisin oman sukuni valokuva-albumeista.
Tunnistettujen henkilöiden tiedot on merkitty kuviin.


Lähteitä ja linkkejä: