Lopo käänsi turpeat kasvonsa huoneeseen päin ja virnuutti. Riitta taaskin ihmetteli hänen rumuuttaan. Suupielet ja nenän-alusta nuuskaisessa limassa, hiukset takussa ja silmillä. Entä nuo posket sitten! Likaisen harmaina ne pullottivat aivan kuin olisi suuri tupakkamälli ollut molemmin puolin suussa. Ei siellä sentään ollut, vaikka siltä näytti; nuuskaa hän vaan piti huulessaan.
Vuonna 1889 aikakauslehti Valvojassa ilmestynyt Minna Canthin novelli Kauppa-Lopo synnytti todellisen polemiikin. Kirjailijan antama kuva kansasta oli inhorealistinen ja suorastaan pöyristyttävä. Kirjailijaa syytettiin "inhuuden ihantelijaksi", eikä hänen novellinsa ollenkaan sopinut kansakunnan kuvan rakentamiseen.
Kauppa-Lopo herätti huomiota myös Haapavedellä. Ei niinkään inhorealistisen kuvauksensa vuoksi vaan siksi, että eräs paikkakuntalainen tunnisti novellista itsensä. Ja ilmeisesti hänet tunnistivat tai ainakin epäilivät tunnistavansa myös monet muut, sillä novellin ilmestymisen jälkeen alkoivat juorut levitä.
Kauppa-Lopon esikuvana itseään piti työmiehen vaimo Loviisa Pellikka Haapaveden pitäjästä. Loviisa Pellikka ei itse ollut syntyisin Haapavedeltä, vaan hän oli muuttanut paikkakunnalle avioiduttuaan Leander Pellikan kanssa. Lapseton pariskunta asui Haapajärven kylässä, ja Haapaveden henkikirjoissa heidät on merkitty köyhien tilattomien joukkoon.
Loviisa Pellikka koki itsensä loukatuksi ja nosti syytteen Minna Canthia vastaan. Oikeudenkäynnissä hän kertoi saaneensa osakseen kaikenlaista solvausta ja häväistystä. Ihmiset osoittelivat häntä sormella ja uskoivat hänen syyllistyneen kaikkiin niihin törkeisiin asioihin, joita kirjassa kuvattiin. Ihmiset karttoivat paitsi häntä itseään myös hänen miestään, eivätkä he tahtoneet saada asuntoa tai työtä enää mistään.
Myös silloiset ihmiset janosivat skandaaleja. Oikeudenkäyntiä seuraamaan saapuneet kuvittelivat näkevänsä irvokkaan Kauppa-Lopon mutta joutuivat pettymään. Loviisa Pellikka oli siististi puettu, puhdaskasvoinen, vähän keski-iän ylittänyt vaimo, joka nuorempana oli ollut miellyttävä kasvoiltaan. Vaaterievuista, nuuskan ja tupakan likaamista kasvoista tai suurista, siivottomista töppösistä ei ollut jälkeäkään. Toki hän vaikuttaa olleen yksinkertainen, ehkä hieman viinaan mieltynyt maalaiseukko.
Minna Canth epäilemättä yhdisteli novellissaan useita tosielämän tapahtumia ja monien todellisten henkilöiden piirteitä, mutta ehkä Loviisa Pellikan epäilyksissä sittenkin oli perää. Minna Canthin tyttärelleen Ellille kirjoittamista kirjeistä voi rivien välistä lukea, että Loviisa Pellikka ja Minna Canth tunsivat toisensa jo ennestään. Ehkä Loviisa tosiaan kierteli toreilla ja markkinoilla, ainakin hän Haapaveden henkikirjojen mukaan matkusteli vuosisadanvaihteen tienoilla Pohjois-Suomessa Tornion suunnalla. Ehkä hänet jopa tunnettiin nimellä Kauppa-Lopo.
Näin päättyy Kauppa-Lopo. Ehkä näin tunsi myös Loviisa Pellikka, joka pillahti itkuun oikeuden edessä, kun hänen Minna Canthia vastaan esitettämänsä syytteet kumottiin.
Lähteitä ja lisää lukemista:
Canth, Minna: Kauppa-Lopo.
Maijala, Minna: Herkkä, hellä, hehkuvainen. Otava, 2014.
Minnan salonki / Minna Canthin kirje tyttärelleen Ellille 25.10.1890
Kaiku 1.11.1890 / Kansalliskirjaston digitoidut aineistot
Savo 8.11.1899 / Kansalliskirjaston digitoidut aineistot
Digitaaliarkisto, Haapaveden henkikirjat vuosilta 1895, 1900 ja 1905.
Kauppa-Lopon esikuvana itseään piti työmiehen vaimo Loviisa Pellikka Haapaveden pitäjästä. Loviisa Pellikka ei itse ollut syntyisin Haapavedeltä, vaan hän oli muuttanut paikkakunnalle avioiduttuaan Leander Pellikan kanssa. Lapseton pariskunta asui Haapajärven kylässä, ja Haapaveden henkikirjoissa heidät on merkitty köyhien tilattomien joukkoon.
Loviisa Pellikka koki itsensä loukatuksi ja nosti syytteen Minna Canthia vastaan. Oikeudenkäynnissä hän kertoi saaneensa osakseen kaikenlaista solvausta ja häväistystä. Ihmiset osoittelivat häntä sormella ja uskoivat hänen syyllistyneen kaikkiin niihin törkeisiin asioihin, joita kirjassa kuvattiin. Ihmiset karttoivat paitsi häntä itseään myös hänen miestään, eivätkä he tahtoneet saada asuntoa tai työtä enää mistään.
Myös silloiset ihmiset janosivat skandaaleja. Oikeudenkäyntiä seuraamaan saapuneet kuvittelivat näkevänsä irvokkaan Kauppa-Lopon mutta joutuivat pettymään. Loviisa Pellikka oli siististi puettu, puhdaskasvoinen, vähän keski-iän ylittänyt vaimo, joka nuorempana oli ollut miellyttävä kasvoiltaan. Vaaterievuista, nuuskan ja tupakan likaamista kasvoista tai suurista, siivottomista töppösistä ei ollut jälkeäkään. Toki hän vaikuttaa olleen yksinkertainen, ehkä hieman viinaan mieltynyt maalaiseukko.
Minna Canth epäilemättä yhdisteli novellissaan useita tosielämän tapahtumia ja monien todellisten henkilöiden piirteitä, mutta ehkä Loviisa Pellikan epäilyksissä sittenkin oli perää. Minna Canthin tyttärelleen Ellille kirjoittamista kirjeistä voi rivien välistä lukea, että Loviisa Pellikka ja Minna Canth tunsivat toisensa jo ennestään. Ehkä Loviisa tosiaan kierteli toreilla ja markkinoilla, ainakin hän Haapaveden henkikirjojen mukaan matkusteli vuosisadanvaihteen tienoilla Pohjois-Suomessa Tornion suunnalla. Ehkä hänet jopa tunnettiin nimellä Kauppa-Lopo.
Ja hän itki, - itki katkerampia kyyneliä kuin milloinkaan ennen.
Näin päättyy Kauppa-Lopo. Ehkä näin tunsi myös Loviisa Pellikka, joka pillahti itkuun oikeuden edessä, kun hänen Minna Canthia vastaan esitettämänsä syytteet kumottiin.
Lähteitä ja lisää lukemista:
Canth, Minna: Kauppa-Lopo.
Maijala, Minna: Herkkä, hellä, hehkuvainen. Otava, 2014.
Minnan salonki / Minna Canthin kirje tyttärelleen Ellille 25.10.1890
Kaiku 1.11.1890 / Kansalliskirjaston digitoidut aineistot
Savo 8.11.1899 / Kansalliskirjaston digitoidut aineistot
Digitaaliarkisto, Haapaveden henkikirjat vuosilta 1895, 1900 ja 1905.
