keskiviikko 15. helmikuuta 2017

The Fourth of July


Vuonna 1776 Pohjois-Amerikassa oli pitkin talvea ja kevättä keskusteltu kolmentoista englantilaisen siirtokunnan irrottautumisesta emämaasta Britanniasta. Kanta itsenäistymiseen oli kaikkea muuta kuin selvä, mutta tavoitteena oli, että itsenäisyysäänestys olisi yksimielinen. Vielä äänestyspäivänä tilanne oli kuitenkin täpärä. Kun kaikkien siirtokuntien edustajat olivat äänestäneet, Pennsylvanian viisihenkinen delegaatio odotti vielä yhden jäsenensä, John Mortonin päätöstä.

John Mortonin terveydentila oli kaikkea muuta kuin vakaa, joten oikeuden annettiin käydä armosta ja Morton sai antaa äänensä. Äänet itsenäistymisen puolesta ja vastaan olivat jakautuneet 2-2, joten John Mortonin kanta olisi ratkaiseva. Itsenäistyisivätkö siirtokunnat? Morton tiesi, että valinta johtaisi hänet joko kunniaan tai hirsipuuhun. Siitä huolimatta hän oli varma päätöksestään - 4. heinäkuuta 1776 syntyi Amerikan Yhdysvallat.

Vain vähän aikaa äänestyksen jälkeen John Morton sairastui ankaraan kuumetautiin. Huhtikuussa 1777 hän kuoli.

John Mortonin allekirjoitus Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa.
Yläpuolella Benjamin Franklin, alapuolella George Clymer.
Kuva: Wikimedia Commons

Kuka oli John Morton ja miten hän liittyy blogin aihepiiriin? John Mortonin isoisän isä oli savolainen kaskitalonpoika Martti Marttinen. Martti Marttisen kotipaikasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta sitkeän käsityksen mukaan se olisi ollut Rautalampi. Siirtolaisuusinstituutin tietokanta tarjoaa vaihtoehdoksi Koikkalan kylää Juvalla. Olipa paikka mikä tahansa, Martti Marttinen siirtyi Savosta ensin Pohjanlahden toiselle puolelle Ruotsiin Värmlantiin ja sieltä kolmekymppisenä Uuteen Ruotsiin, Delawaren siirtokuntaan. Mukana seurasivat vaimo ja 8-vuotias poika Martti Marttinen nuorempi. Martti Marttinen nuorempi vartttui ja raivasi itselleen oman tilan. Hän avioitui suomalaissyntyisen naisen kanssa ja sai kymmenen lasta. Yksi heistä oli Johan Marttinen eli John Morton, josta sittemmin tuli itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaneen, neljännen polven amerikkalaisen John Morton nuoremman isä.

Samaan aikaan Suomessa Marttisen suku pakeni jatkuvia venäläisten tihutöitä ja ryöstelyjä. Tarvittiin myös lisää elintilaa - kaskea raivattiin ja parempia metsästys- ja kalastusmaita etsittiin. Suku levittäytyi kohti pohjoista. Tälle ajalle kirkonkirjat eivät ulotu, mutta moderni geneettinen sukututkimus auttaa selvitystyössä.

1700-luvulla Marttisen suku päätyi Rantsilaan Lungin tilalle ja sieltä vuoden 1740 tienoilla Haapavedelle. Haapavedellä perheen isä, vuonna 1677 syntynyt Martti Martinpoika eli Mårten Mårtensson asettui perheineen asumaan Haapajärven kylään Alatalon tilalle. Hänen vaimonsa oli vuonna 1684 syntynyt Maria Niilontytär eli Maria Nilsdotter.

Martti Martinpoika eli Mårten Mårtensson Alatalo Haapaveden rippikirjassa 1754-1761.
Kuva: Digitaaliarkisto


Haapavedellä Alatalon tiloja 19 ja 26 asuttaneet perheen pojat Martti ja Niilo jatkoivat sukua. Perheet olivat suuria - Martilla lapsia oli seitsemäntoista ja Niilolla kolmetoista. Suurta oli myös lapsikuolleisuus, joka kuritti varsinkin Niilon perhettä. Kolmentoista lapsen joukossa oli peräti kolmet kolmoset, mutta koko katraasta selvisi aikuisikään vain kolme lasta. Siitä huolimatta näiden kahden pojan jälkeläisiä on tähän päivään mennessä kertynyt satoja, jopa tuhansia. Jo kolmannessa sukupolvessa tulevat mukaan tyypilliset Haapaveden ja ja Pyhäjokialueen sukunimet, kuten Haapakoski, Laukka ja Koskenkorva.

Sukututkimusohjelma Geni osaa kertoa, että vuonna 1677 syntynyt Martti Martinpoika Lungi eli Alatalo on isoisäni kahdeksan sukupolven takaa. Koska jälkeläisiä on näinkin paljon, jostakin epäilemättä löytyy läheisempiäkin sukulaisia ja vieläpä suoraan alenevassa mieslinjassa.


Lähteitä ja lisää lukemista:
Riitta Maria Heino: John Morton - suomalaiset juuret
Olavi Koivukangas:
John Morton - suomalaisen siirtolaisen jälkeläinen ratkaisi Yhdysvaltain itsenäistymisen
The John Morton project

Digitaaliarkiston lähteet:
Haapaveden seurakunta, rippikirja 1754-1761, sivu 39
Haapaveden seurakunta, rippikirja 1754-1761, sivu 40

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti